Koh Samet

Heippa kaikki! Tultiin eilen ihanalta ja virkistävältä neljän päivän lomareissulta Koh Sametilta. Päätettiin viikko sitten maanantaina, että kyl tää meidän kolmen viikon kouluviikko on niin raskas, että täytyy sitä välillä päästä lomailee. ;) Lähdettiin siis keskiviikkona ja tultiin eilen, sunnuntaina.

Pelotti vähän kävellä laiturilla.

Koh Samet on Bangkokista katsottuna niin lähellä, että reissu oli tosi kätevä tehdä. Bussimatka kesti 3,5h ja bussilippuun kuului eväskeksit ja vesipullo. Matkoihin, siis bussiin ja lauttamatkaan (45min), upposi semmonen 400 bahtia. Varattiin hotellihuone sieltä etukäteen, mikä tietenkään ei näin low seasonin aikana ole pakollista tai välttämättä suositeltavaakaan, sillä paikan päältä saa kyllä katon päänsä päälle ja huoneista voi ja kannattaa jopa tinkiä.

Meillä kesti hotellin löytämisessä semmonen mukava tunti, sillä lähtiessä Bangkokista tuli niin kova kiire, ettei muistunut mieleen tarkistaa semmoset pikkuasiat kuin hotellin puhelinnumero ja osoite. Aika pian seuraamme lyöttäytyi paikallinen thaimaalaismies, joka auttoi ja "auttoi" meitä löytämään lopulta oikean paikan. Ukko sai siitä 20 bahtia, mutta eipä tuo iso raha ole.

Hotelli maksoi neljältä yöltä 2000 bahtia eli 52€. Yhdeltä henkilöltä siis 26€/4 yötä. Ei paha lainkaan. Huone ei ollut kummoinen mutta eipä me semmosta haettukaan, pahvinkovalla patjalla varustettu parisänky ja pieni kylppäri. Ei ilmastointia - ollaan totuttu jo hyvin tohon pelkkään tuulettimeen.

Mistä alottaisin?
Koh Samet on pieni saari ja aluksi oli vähän semmonen pettynyt olo että höh. Tässäkö tää nyt on. Siellä on biitsi, ravintoloita, turisteja, paikallisetkin ymmärsi englantia ja ravintolasta sai eurooppalaista ruokaakin. Lämpenin saarelle pikkuhiljaa.

Ensimmäisenä päivänä oli hirveä hinku tietenkin biitsille, sillä Bangkokissa ei aurinkoa näin sadekautena juuri näe. Siis oikeasti, ei näe. Oon ollu aivan yhtä kalpea kuin Suomesta lähtiessäni. Makasin auringossa autuaan onnelisena polttaen pahasti bikinirajat - jotenkin unohdan aina, miten herkkä iho mulla onkaan. Rusketun kyllä, mutta paljon hitaammin kuin useammat. Toisena päivänä mentiin taas rannalle, mutta tällä kertaa pysyin varjossa. Hemmoteltiin vähän itseämme ja otettiin pedikyyrit. 300 bahtia.

Mutta ranta oli ihana. Valkoista hienonhienoa hiekkaa, joka samalla on sekä samettisen pehmeää jalkojen alla että äärimmäisen vittumaista kun sitä hiekkaa on sitten joka paikassa. Merivesi oli virkistävää, muttei lainkaan kylmää ja sinne oli ilo pulahdella. En ole ennen nähnyt tollasta hiekkarantaa ja ymmärtääkseni Thaimaassa niitä on paljon. Tuun siis vielä rakastumaan moniin moniin biitseihin, mutta toi, kuten koko saari, vei nyt mun sydämen. Se vapaus, se tila ympärillä. Parasta oli tanssia vikana iltana öisellä hiekkarannalla, loiskia vettä ja tehdä kärrynpyöriä. Ravintoloita ja baareja on koko rantahietikon leveydeltä., joten musa kantautuu siellä hyvin. Oltiin onnekkaita kun matkustettiin paikalle nyt, sillä itse en ainakaan haluaisi turistirysän keskelle high seasonin aikaan.

Ilmasto oli niin paljon miellyttävämpi kuin Bangkokissa - raikasta merituulta, mutta silti lämmintä. Illalla oli iho jopa kananlihalla ilman viileydestä/tuulesta ekaan kertaan kolmeen viikkoon.

Iltasin rannalle sytttyivät ravintoloiden kutsuvat valot. Kauppiaat kiersivät myymässä värikkäitä hehkuvia valomiekkoja ja -korvia sekä ilotulitteita. Niitäkin sitten paukuteltiin suoraan kädestä. Vähän eri meininki kuin Suomessa.

Päädyttiin ekana iltana Ploy bariin. Ja tuota, oltiin siellä sitten myös 2 muuta iltaa. :D Paikalla esiintyi hurmaavan ihana livebändi, jolle menetin totaalisesti sydämeni. Rakastan livemusiikkia ja pääsen nauttimaan siitä aivan liian harvoin. Tämä coveribändi koostui kolmesta hyvin lahjakkaasta laulajasta, joista jokainen olis sopinut yksinäänkin bändin keulahahmoksi. En osaa edes kuvailla tunteitani täysin...! Vaikka laulajat olivat tosi erilaisia keskenään - kaksi naista, toinen muita vähän vanhempi ja mies, joka näytti hiphopparilta, äänet soivat tosi hyvin yhteen. Bändi esitti kapaleita laajalta repertuaarilta ja oli vaan niin mahtavia. :) Piletin niiden kanssa kolmena iltana. Ekan illan jälkeen ne jo muisti mut, sillä sillon tanssimassa samassa tilassa olivat vain me ja kaksi saksalaista miestä. Tungin siis innossani muiden turistien läpi sisälavan etuosaan bändin eteen. Kun nuorempi nainen huomasi mut, se huudahti ilahtuneena "Hey, you're back!" ja kiskoi mut lavalle tanssimaan heidän kanssaan.

Se myös, miten laulajat ottivat kontaktia yleisöön, lämmitti sydäntä. Niillä näytti olevan joka ilta huippumeininki, vaikka voi vaan kuvitella, kuinka raskasta tollanenkin kännisten länkkärituristien huvittaminen on. Sulosinta oli, kun ne otti semmosen pikkupojan lavalle ja anto sille marakassin. Poika sheikkas sitä naama punasena ja otsasuoni pullottaen ja näky oli vaan niin huvittava. :D

Toinen syy kyseisen paikan suosioon oli the fire show. Kun näin sen ekana iltana, multa oli pudota silmät päästä. Niin upea ja ainutlaatuinen se oli, hoin ja hoin ja hoin vaan että "siisii! SIISTII!" haukoin henkeäni, kun joku heitti tulikepin viiden metrin korkeuteen ja kiljuin kun tyypit käveli yleisön joukossa tulikeppejä pyöritellen. Mitään niin upeeta en ole I-K-I-N-Ä nähnyt. Olin kuin pikkulapsi, samanlaisella viattomalla lapseninnolla tuijotin näkyä silmät ihmetyksestä selällään ja monttu auki.

Käytiin kattomassa show joka ilta eli näin sen kolmesti, mutta silti ensimmäinen kerta oli paras. Torstai-iltana oli vähiten ihmisiä ja näki kaiken tosi hyvin. Perjantaina show oli vähän erilainen ja esiintyjiä oli vain 7, kun torstaina niitä oli ollut 11. Lauantaina tuliäijiä oli komeat 13. Tuun muistamaan ton aina.

Täytyy tässä välissä mennä yöpuulle, katsotaan tuleeko lisäpäivitystä Koh Sametista vai onko seuraava päivitys Koh Phanganista. Kyllä, lähdemme uudelle reissulle keskiviikkona, sillä Koh Phanganilla on kuulut Full Moon partyt lauantaina. Tullaan takaisin vasta aikaisin tiistaiaamulla, jotta ehdimme kiltteinä tyttöinä heti kouluun. See ya!

Nangpayan Hill Resort ja Nakorn Pathomin vanhainkoti

Kuumeinen Jenna täällä hei. Eilen alkoi tunnit koulussa ja mulla on ollut vähän koko ajan outo ja sekava olo. Iltaisin on ollut lämpöä ja kun tänään Digital Photographyn jälkeen tultiin 3h hypärin ajaksi nukkumaan kotiin, mulle nousi taas kuume. En oikeen osaa olla tekemättä mitään, joten käytän vapaa-ajan hyödyksi ja päivitän vähän kuvia viime ajoilta.
Viime viikon torstaina meillä oli kouluretki Nangpayan Hill Resortiin, Ratchaburiin. Oli kiva päästä vähän toisiin maisemiin ja puhtaaseen ilmaan. Bangkokissa kun ei aina ole se ilma mitä raikkainta.

Bussimatka alkakoon!

Matkalla käytiin Nakorn Pathomin vanhainkodissa, mikä oli kyllä kiva kokemus sekin. Meillä oli siellä ohjelmaakin: viihdytettiin vanhuksia tanssimalla heidän kanssaan ja vähän muutenkin pelleilemällä.

Nakorn Pathomin vanhainkodin työntekijöitä

Tämä pappa oli kova tanssimaan! :)

Hauskin ja oudoin juttu, mitä reissun aikana tuli vastaan, oli chicken dance. Ei ihan sellainen perinteinen, mihin me eurooppalaiset ollaan totuttu. Tämä tanssi kertoo siitä, miten kanaa grillataan: ensin sillä on kuuma, seuraavaksi sitä pistetään tikulla ensiin toiseen pakaraan ja sitten toiseen pakaraan, kunnes se grillataan. Näin mä ainakin asian ymmärsin. :D Sitä oli hurjan hauska katsoa, vaikkakin sitä käytettiin Hill Resortilla myös rangaistuksena viattomille thai freshmeneille...

Roasted Chicken dance

Alla on myös video, josta saa jonkinlaisen kuvan itse tanssista. Mun mielestä noiden poikien versio oli vaan miljoona kertaa hauskempi. :D

Viime sunnuntaina (12.8.) oli kuningattaren syntymäpäivän lisäksi thaimaalainen äitienpäivä. Senpä kunniaksi osallistuimme seuraavaanlaiseen toimeen: jokainen meistä vaihtareista polvistui kahden penkillä istuvan vanhuksen eteen ja vanhukset valelivat nuoren kasvot hienonhienolla vauvatalkilla. Se on kuulemma jonkinlainen thaimaalainen tapa ja niin vanhemmat toivottavat lapsilleen kaikkea hyvää: onnea, terveyttä, menestystä.

Tämän jälkeen saatiin jokainen kukka, joka vietiin jollekin vanhukselle. Vanhus, kenelle mä vein oman kukkani, tuli siitä valtavan iloiseksi. Se oli niin tohkeissaan, että se oli oikeen liikuttavaa. :) Harmitti vaan kovasti, ettei meillä ollut yhteistä kieltä... Kumartelin paljon ja hoin sawat de khata ja kop khun khania.

Jauhonaama

Hill Resortille päästyämme meillä oli kaikenlaista ohjelmaa. Ihan hauskoja juttujakin, mutta varsinkin lopuksi suurin osa aktiviteeteistä oli thaiksi. Turhautti kovasti, sillä vaikka thaimaalaiset freshmenit ei osaa englantia, ne opiskee täällä, kansainvälisessä koulussa. Miksi ne sitten päästetään vähällä vaihtamalla kieli aina thaiksi? Eihän ne silloin opi mitään.

Ekassa aktiviteetissa tultiin vähän sotkusiksi, sillä oltiin isolla nurmikkokentällä suorittamassa erilaisia tehtäviä ryhmittäin: heiteltiin kananmunia, vesiilmapalloja, syötiin vesimeloneja ja rangaistuksena leikin mokista tuli värimönjää päälle. Ei siinä muuten mitään, mutta mönjän joukossa oli perinteistä thaimaalaista jälkiruokaa elikkä vissiin jotain hedelmää, jonka limaisia siemeniä ei meinannu millään saada hiuksista/vaatteista pois. Mulla on niitä tossa paidassa vieläkin...

Päivän ensimmäisen aktiviteetin jäljiltä olimme vähän likaisia.

Maalaismaisemaa Nangpayan Hill Resortista.

Apina papina. Tosin vangittu sellainen. :(

Koulun lähellä oleva slummialue.

 Ilman kuumettakin tässä on ollut koko viikkona pää hieman sekaisin. Kun on jutellut muiden vaihtareiden kanssa, vertaillut eri maita ja niiden tapoja, oloja ja hintaeroja, nähnyt thaimaalaista arkea ja yrittänyt totutella vieraaseen kulttuuriin ja vieraaseen ruokaan, voi sanoa, että tässä kaikessa on ollut paljon sulateltavaa. Täällä saa hieman perspektiiviä asioihin. Sitä tuntee itsensä oikein etuoikeutetuksi kun meillä Suomessa on ilmainen koulutus ja tuet kaikille ja se on oikeasti hyvin harvinaista. Suurimmassa osassa maailmaa perheen varallisuus vaikuttaa siihen, millainen tulevaisuus on edessä - meillä Suomessa sillä ei ole mitään väliä. Eikä sillä ole väliä, onko luokkakaverin perhe hyvätuloinen vai ei. Me ollaan kaikki samalla viivalla.

Suurin osa vaihtareista on vähän varakkaammasta perheestä. Ei muilla olisi mahdollisuutta tulla tänne. Ranskalaisilla ystävillämme vuoden lukuvuosimaksu heidän koulussaan Ranskassa on 8 000€. Se, että me saadaan suomalaista opintotukea, kuulostaa muiden vaihtareiden mielestä oudolta: eivät he saa mitään. Perinteinen hyvä tuntipalkka thaimaassa on euro. Maita ei saisi vertailla keskenään, sillä onhan Suomessa muutenkin paljon kalliimpaa kuin Thaimaassa. Silti tuloerot ovat yleisesti maailmalla suuret. Ja sitten kun miettii sitä, miten itekin valittaa ja inisee monista turhista asioista, vaikka kaikki on aika helvetin hyvin.

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin:

The school uniform

Oli hauska ilta eilen - ja myös mielenkiintoinen uusien kokemusten kannalta. Käytiin ensin Silom Roadilla ja oli kyllä vähän semmonen, ettei tiennyt mihin katsoa. Hälinää, ihmisiä, baareja, kauppiaita, prostituoituja, turisteja. Toisella puolella ensimmäistä etappiamme oli baari, jonka ovella säännöllisin väliajoin vaihtuvat thaitytöt keikistelivät miehille alusvaattesillaan ja yrittivät saada heitä sisään. Ovelta asti näkyi sisälle rivissä naisia keimailemassa strippitangoilla. Varsinainen lihatiski.

Siitä siirryttiin olettaakseni Nanaan ja clubille, joka sijaitsi parkkihallissa. Eteneminen paikasta toiseen oli tosi verkkaista ja ihmettelen oikeasti, että koko porukka edes päätyi clubille loppujen lopuksi. Mutta siellä oli hauskaa! Musiikkia, bassoa, tanssimista, livemusaa, tuttuja biisejä. Harmi vain, että tanssilattiallakin pyörivät thaiprostituoidut. Ei ehkä mikään the most elegant place - kuulemma jossain miesten vessan lähellä näkyi mainos, jossa esiintyi Tuksu ja Arto.

Illasta ei ole oikein kuvia, paitsi muutama Katrilla, joten palataan koulumaailmaan. Eilen otin tällaisia kuvia kampuksesta.

Graphics and multimedia -alan opinahjo poikkeaa tyyliltään muista rakennuksista.

Ja se kuuluisa koulupuku. Ajatuksena pidän sitä edelleen hauskana, mutta päällä se on vähän erilainen. Koomisinta on, että thaimaalaiset tytöt näyttävät samoissa vaatteissa siltä miltä pitääkin: koululaisilta, mutta kun mä vedin samat vetimet päälleni, musta kuoriutui heti matkaopas. Vai uskaltaako joku olla eri mieltä?

Tyttöjen koulupukuun kuuluu valkoinen kauluspaita, musta hame, BU napit ja pinssit sekä vyö. Kenkien täytyy olla mustat ja umpinaiset. Kauluspaidan helman pitää olla hameen sisällä. Vyön soljessa ja napeissa on Bangkok Universityn logo. Pojilla on valkoinen kauluspaita, mustat suorat housut ja Bankok Universityn violetti kravaatti.

Ei mikään mukavin asu, sillä istuessa hame nousee vesirajaan ja koska hameessa ei ole vyölenkkejä, vyö ei ainakaan mulla pysyny oikein paikallaan. Hame, joka olisi tullut ylemmäs vyötärölle, olisi ollut ehkä mulle sopivin, mutta en ees uskalla ajatella kuin lyhyt se olis ollut ja millanen sitten, kun sillä istuu.

Onneksi koulupukua ei tarvitse pitää koko aikaa. Se on pakollinen ainakin kokeissa (kokeeseen ilmestyminen ilman koulupukua rokottaa 30min kokeentekoajasta) ja vissiin sitä pidetään myös ainakin ensimmäisellä viikolla. Kai. Odotamme lisäinformaatiota.

Huomenna lähdemme vapaa-ehtoiselle kouluretkelle Nangphaya Hill Resortiin, Ratchaburiin. 8.30 lähtee bussit ja me myös yövytään siellä hotellissa ja palataan perjantaina n. klo 16.00. Onneksi siellä saa pitää omia vaatteita.

On Bangkok niin ihmeellinen.

I'm alive!

Paljon olisi kirjoitettavaa vähän joka päivältä, mutta tiivistetääs hieman kaikkea yhteen.

Ensimmäiset päivät meni vähän tunnustellessa ja tutustuessa uuteen ympäristöön. Koska on sadekausi, säätä voisi kuvailla kahdella sanalla kuuma ja hikinen. Tänään itseasiassa sade yllätti meidät toden teolla ekaa kertaa, muuten on ollut vain pilvistä. Että ei täällä kyllä rusketuta - ainakaan vielä.

Meillä on nyt Suite C:n huone Boss Towerissa, vaikka aluksi meinattiinkin ottaa Suite B. Tämän kämpän vuokra opiskelijalle on sellainen 14 000 BT (with service) eli n. 360€. Puolitettuna se ei ole niin paha. Kämppään kuuluu kaksi sänkyä, pieni keittiönurkkaus, kylppäri ja parveke. Huone on 15. kerroksessa, joten näkymät varsinkin iltaisin on aika erikoisen upeat. Vaikka korkeita paikkoja vähän kammoankin.

Oli mahtavat fiilikset väsyneen ja pitkän päivän jälkeen. :)
Kämpän lisäksi ostettiin netti + modeemi (yht.2 450 BT) ja tämän lisäksi vesi ja sähkö maksaa. Kuulemma ilmastointia ei kannata paljon käyttää, sillä siitä tulee kallista. Senpä takia ostettiinkin tänään tuuletin.

Heti mikä muhun iski (kuumuuden lisäksi), oli semmonen tietynlainen paikallisen keskitasoisen varallisuuden näkyminen joka paikassa. Oliko tarpeeksi nätisti ilmaistu? :D Hävetti kun tulin tänne ylipainoisen 24kg laukun ja vielä trollin kanssa, kun siellä täällä oli kaatopaikkoja ja ränsistyneitä alueita. Mut sellasta se on: värikkäiden katukeittiöiden keskeltä nousee hieno hotelli.

Jo nyt on tullut huomattua, että kaikki - mikä vaan voidaan - pakataan muoviin tai erillispaketein. Musta tuntu naurettavalta kun pikkukaupassa kokista ostaessa myyjä tunki senkin erilliseen pikkupussiin. Jätettä syntyy täällä niin paljon enemmän, että se myös näkyy. Kun itsekin pyrin miettimään ekologisesti, valtavat muovikassiläjät mietityttää - mutta maassa maan tavalla. Jenkeissä oli samalla lailla - ja suurimmassa osassa maailmaa näin oikeasti on.

Rahaa on mennyt. Ei puhuta siitä että kuinka paljon, mutta alkujuttuihin kuitenkin. Ja öh. Muuhunkin. Mutta mitä voi odottaa, kun laittaa kaksi naista Bangkokin suosituimpaan ososkeskukseen, MBK:n?

Itseasiassa ollaan vähän jarruteltu. Koulupuvut oli pakko ostaa, sen lisäksi mulle tarttu mukaan koululaukku ja "koulukengät" (mustat, umpinaiset ballerinat). Lisäksi ostin kellon.

Eilen käytiin ensimmäistä kertaa Bankok Universityssa tekemässä kurssivalinnat. Tänään oli opening ceremony, jossa toivotettiin uudet ja vanhat oppilaat tervetulleiksi oikein pitkän kaavan kautta. Huvittavinta oli "cheerleading"-esitys, joka erosi valtavasti siitä, mitä minä kutsun cheerleadingiksi. :D

Tänään oli pitkä päivä ja tavattiin paljon toisia vaihtareita. Nyt ollaankin vähän valmistautumassa yhteiseen illanviettoon! Fun! Stay tuned! Luvassa postaus ja kuva koulupuvusta... (gosh)